Suppailua Waikiki Beachillä. Aika jees!

Mitäkö tein ensimmäisenä beachipäivänä Havaijilla? Vuokrasin tietenkin suppilaudan itselleni ja siitä syystä ajattelin aloittaa Havaijin-postaukset tälläisellä rennolla ja kesäisellä teemalla. Tosin tuona päivänä keli oli aika tuulinen ja aallotkin kohtalaisia. Ja kun ensiksi tunnin-pari siinä rannalla katselin toisten suppaajien menoa ja kokoaikaista aaltoihin kaatumista, aloin kieltämättä hieman epäilemään että mitähän siitä omalta osaltani tulisi. Vaikka uskallan väittääkin, että olen kohtalaisen kokenut suppaaja jo ja aaltoja on tullut kokeiltua Helsingin lisäksi Kroatiassakin saakka, niin Havaijin, surffailuun täydellisesti sopivat, aallot heiluttivat aikalailla suppikansaa laudoiltaan. Todettakoon tähän väliin, etten ole muuten vielä kertaakaan tippunut suppilaudalta, köhöm! Jotenkin Töölönlahti ei houkuta oikein tippumaankaan...

Aurinkorasvaa lisättyäni painelin rohkeasti suppilautavuokraamoon ja löin taalat tiskiin ja sain vastalahjaksi laudan ja melan. Mela ei ollut säädettävää mallia, mutta onneksi ihan hyvän mittainen minulle. On nimittäin tärkeää että mela on oikean mittainen, muuten suppaamisesta ei meinaa tulla oikein mitään. Ainakaan kamalan helposti. Kaveri kysyi laudan annettuaan vain, että olenko ennen supannut ja sitten se olikin menoa.





Laudalle on helpointa mielestäni lähteä polvi-istunnasta ja varsinkin meressä, kun aallot lyövät rantaan olisi kumossa hyvin herkästi ilman varovaista alkua. Ainakin minä. Laudoissakin on niin paljon eroja, että hetken aikaa täytyy saada ensiksi tuntumaa laudasta, kunnes tietää miten vakaa tai vastaavasti herkästi se käyttäytyy. 
Suppailin pitkin poikin rantaa ja välillä vähän etäämmälläkin ja hitsi että aallot ja virtaukset olivat voimakkaita. Välistä olin aivan varma aallon lähestyessä että nyt mennään mukkelis. Vieressä nimittäin kaatui kaveria, mutta onneksi vesi on Havaijilla lämmintä, joten tippuminen ei pelottanut lainkaan.
Tunnin mittainen vuokraukseni alkoi olemaan jo päättymään päin, huomasin sen mieheni viittoessa rannalta. Olin jo ihan polleeta naikkosta, että hitsi, en ole kaatunut vieläkään, kertaakaan... Kunnes takaa yllätti aalto oikein makeasti ja heitti minut pehmeästi selälleen mereen siltä sekuntilta. Haha, naurattaa vieläkin miltä se on mahtanut näyttää... Mutta nyt tiedän siis miltä tuntuu tipahtaa suppilaudalta. Aika kömpelö fiilishän siinä kyllä tulee, kun tietää että nyt ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kaatua vaan ja plomps. Mutta se ei minua haitannut. En pelkää vettä ja laudalle on tosiaan helppo hypätä takaisin, mela kelluu ja aurinkolasit pysyivät hyvin päässä. Ja lautakaan ei karkaa minnekään, koska se tulee nilkkaan remmillä kiinni.







Takaisin rantaan tullessa (vaikkei kuvista kyllä näekään) iski siihen aika voimakkaita aaltoja. Hetken hainkin kohtaa mikä olisi paras rantautumiseen, ettei lauta heilahda päälleni aallon tullessa. Ja kun oikea sauma tuli, meloin nopeasti rantaan ja se tosiaan onnistuu helposti tuollaisesta polviasennosta ja sitten vaan laudalta pois, josta se on helppo vetää rantaan.

Vitsi että olipahan taas pitkästä aikaa kivaa hommaa! Ennen Suomeen pääsyä ajattelin täällä Los Angelesissakin käydä vielä suppaamassa, kunhan ensiksi selvittelen mikä siihen olisi paras paikka. Täälläkin kun noita aaltoja tuppaa olemaan lähes kaikkialla.

Mutta käsi ylös, ketkä odottaa suppikauden alkamista Suomessa? Hep, minä minä minä. Tosin huomasin jo instagramista että ensimmäiset suppaajat on jo nähty Töölönlahdella. Onko kukaan teistä nähnyt? Kesäkuusta eteenpäin myös minut löytää sieltä suppilaudan päältä. Ehkäpä siis siellä nähdään!


Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräyslippaan. Lahjoitin itse tekstiviestillä ja autoin näin edes vähän. Kaikki apu on tarpeen Nepalin tilanteessa. Autathan.

Eng // Stand up paddleboarding (SUP) in Hawaii. So much fun!

10 kommenttia

  1. On tuo kyllä niin kivan näköistä puuhaa, että itsekin on päästävä kokeilemaan. Mieluiten tutustuisin tietty lajiin Havaijilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppailu on kyllä hauskaa ja käy ihan urheilustakin kun kunnolla meloo. Monesti sitä huomaa kyllä vaan fiilistelevän laudalla, hihhh :) Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Ensiksi kannattaa ottaa ohjattu kurssi, jonka jälkeen on helpompi mennä itsenäisesti kun tietää ne pari teknistä jippoa :)

      Poista
  2. Ohhhhhhhh tää oli just sitä mitä kaipasin! Ah kuinka ihanalta näyttää! Suppausta Havaijilla, jes! Ja kyllä toinen jes myös Töölönlahdelle! Ens kuussa mennään =)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Ulla "Ens kuussa mennään"! Hyvähyvähyvä :) Mää odotan kans innolla että pääsen tuttuihin maisemiin suppailemaan. Helsingin kesä <3

      Poista
    2. Jee! Tästä tulee varmasti huikee kesä! Sulle muuten haaste meidän blogissa: http://www.rantapallo.fi/50statepuzzle/2015/05/07/m-a-t-e-r-i-a-l-g-i-r-l/

      :)

      Poista
    3. Niin tuleekin, taas! ;DDD Ja kiitos haasteesta! :)

      Poista
  3. SUPpailu on myös mun tämän kesän to do -listalla. Tosin mäkin suppailisin mieluummin Havaijilla, mutta lupauduin kuitenkin testaamaan lajin täällä Rauman saaristossa! :) Upeat puitteet sulla ainakin suppailuun! *kade*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vaan kokeilemaan. Suppailu on kyllä tosi mageeta! Ja oon ihan varma että upeissa puitteissa siellä Rauman saaristossakin saa suppailla :)

      Poista
  4. Hehee, mää oon kasn pudonnu suppilaudalta, viime kesänä Teneriffalla... Oli kyllä niin kömpelö olo sillä hetkellä, mutta en kyllä muutenkaan oo mikään kovin kokenut suppailija. Ens kesänä sitten vaikka Töölössä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä Töölöön joo! Ja hahaha.. se tunne just kun putoaa... ;DDD

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.