Rantapäivä ja kajakkiretki

Koh Lipen saarella on helppoa viettää rantaelämää. Itsehän pystyn viettämään vaikka viikkotolkulla aikaani myös ihan vaan rantatuolissa. Ei tuota ongelmaa, hih. Ja onpa muuten tullut vastaus siihenkin kysymykseen nyt, että voiko kesään ja löhöämiseen kyllästyä? Niin eipä näemmä voi. Tai ainakaan vielä tällä aikajänteellä, ja jos minulta kysytään. Auringonotto ja uiminen on mielestäni vaan erittäin toimiva combo. Kokeilinpa piiiitkästä aikaa muuten, että miltä tuntuikaan seistä käsillä pinnan alla ja että osaanko vielä? No sehän oli ihan huikeeta! Voisinpa melkein kasvattaa kidukset ja alkaa elelemään vedessä vain, niin siistiä tuo pinnan alainen elämä on.



Yhtenä päivänä otettiin kuitenkin itseämme niskasta kiinni, ja vuokrattiin hotelliltamme kajakit puoleksi päivää. Lähdettiin matkaan Pattaya Beachiltä ja tarkoituksena oli kajakoida saaren toiselle puolelle. Kysyttäessä hotellin respasta, onko se mahdollista, nainen totesi että niemenkärjessä on usein todella kova aallokko. Ajateltiin, että lähdetään kokeilemaan. Eihän täällä edes tuule(?)
No, kylläpä alkoi tuulla ja aallot nousta, heti kun poistuttiin tuolta suojaisalta ranta-alueelta aavemmalle merelle. En osaa sanoa matkan pituutta, mutta välistä se tuntui loputtomalta ja piti todella keskittyä aaltojen kanssa oikein päin melomiseen. Ja turkoosin kirkas meri alkoi muuttua jo tummanpuhuvaksi, niin syvällä ja kauempana rantaviivasta oltiin. Ohitsemme ajoi kuitenkin paikallisia pitkähäntäveneitä, jotka kuskaavat taksin tavoin matkaajia rannalta toiselle. Joten aivan yksin merellä emme olleet. Mutta enpäs sellaisessa aallokossa ole koskaan pelkällä muovikajakilla ollut liikenteessä.



Alunperin tarkoitus oli vain bongailla vähän lähistölle parkkiin pysähtyneitä purjeveneitä. Kunnes sitten minä kai sain idean meloa saaren toiselle puolelle mangosmoothieille...!



Perillä toiselle puolella, Sunrise Beachillä, piti vähän höllätä. (Päästiin kuin päästiinkin perille, huh!). Tilasin juoman lisäksi lounaankin, riisiä kasviksilla, ja mangosmoothien, tietty! Ja otin vähän vaaka-asentoa, sillä olin aivan poikki melomisesta aallokossa. Odoteltiin tovi tällä rannalla laskuveden alkamista ja sitä että isoimmat tyrskyt laantuu, sillä seurattiin kahtakin eri kajakoinnin lähtöyritystä rannalla, ja vaikka heitä avustittiin veteen, he eivät onnistuneet lähtemään matkaan. Mutta mitä tekee suomityttö- ja poika. Näyttää mistä on sisu tehty (ja vähän mallia) ja ensi yrittämällä saatiin itsemme vesille, mutta voin kertoa että kyllä jänskätti että mitenhän meidän käy ja miten pahasti se aalto meidät nappaa ja heittää takaisin rannalle... Onneksi kävi hyvin. Ja tuolla aavalla kielekkeelläkin oli merenkäynti hieman tyyntynyt, niin oli himpun verran helpompaa meloa takaisin päin, ei joskaan mitenkään iisiä. Ja niin, jos kuvista saa sellaisen vaikutelman, että eihän noissa ole aallon häivääkään, niin ei kyllä olekaan. Nimittäin siellä oikeassa aallokossa, ei tehnyt mieli tarttua kameran varteen, sillä piti todella keskittyä että kajakki oli sopivasti mallillaan aallon suuntaan ja meloa oikeissa paikoissa. Huh. Vieläkin menee kädet maitohapoille pelkästä ajatuksesta, hahaha :)




Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan. Pssst! Note to self: Gopron linssi on välistä hyvä putsata vesiloiskeilta, muuten osa kuvista näyttää just tältä, kuten näistä osa nyt näyttää. Blurria naamassa.



Eng // We rented a kayak in Koh Lipe for a half-day.

6 kommenttia

  1. Miten hieno tuo eka kuva!! Taiteellista näkemystä upeissa maisemissa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhh...kiitos kovasti :) Tuota lajia pitää päästä taas pian harjoittelee lisää ;)

      Poista
  2. Tarkoitus ei ole pilata iloasi auringonotosta, mutta muistathan aurinkosuojat ja varoa polttamista!
    Ettei käy parin..kolmenkymmenen vuoden päästä ikävästi sillä melanooma ei ole mukava eikä vaaraton tauti.
    Itse selvisin moisestakin ilmeisesti melkein säikähdyksellä, mutta säikähdys oli kyllä aikamoinen, sillä tauti on kyllä edelleen ihan ärhäkkä tappajakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, hui että! Toivottavasti kaikki hyvin osaltasi.
      Itse käytän aina aurinkorasvaa ja yleensä sk-30. Tosin melkeinpä tuolla Thaimaassakin se voisi olla sk-50. Olen tosi hysteerinen aurinkorasvan kanssa, sillä pelkään kovasti auringon vaikutuksia, ja sitten taas toisaalta tykkään yli kaiken makoilla rannalla. Se on selvää, että eihän se isoina annoksina mitään hyvää iholle tee. Kiitos tärkeästä muistutuksesta!

      Poista
  3. Aika mahtava seikkailu teillä takana, tuo melominen nousi kyllä viime kesän aikana mun uudeksi suokkariksi kesäseikkailuvälineenä. Voin vaan kuvitella miten upeaa siellä paratiisimaisemissa onkaan ollut meloa, rankkuudesta huolimatta. Ja olipahan ansaittu mangoherkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailuista jää toki aina ne parhaimmat muistot :D Lisää melomista ehdottomasti ja toivotaan että pian Suomessakin päästään melomaan ja suppaamaan myös! :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.