Paluulippu ja lakit hukassa

Väistämättä se aika-ajoin pumpsahtelee esille, nimittäin meidän paluu. (okei, tunnustan. Suunnittelin tänään puoliunessa ollessani jo mahdollisia paluujuhlia ja sisustan kotiani mielessä uusilla jutuilla ja tiedän jo nyt mitä ruokaa kokkailen äidin kanssa ja mitä pyydän iskän grillaamaan). Ja oikeastaan ei mene viikkoakaan, etteikö joku ihana ystävämme siellä Suomen maassa kyselisi, että koska me tullaan takaisin? Ja edelleenkään ei osata vastata vielä kenellekään sen tarkemmin siitä aiheesta. Sori. (ja ihanaa jos siellä jo odotellaan meitä). Ajatukset paluun osalta ovat vielä aikalailla auki. Mietittiin nimittäin jo ennen lähtöä, että olispa siistiä taittaa toinen osuus Atlantin ylityksestä isolla risteilyaluksella, kuten Royal Caribbeanilla, jolla ollaan Karibianristeilty muutenkin. Lähdin tuota asiaa selvittelemään tässä yksi päivä, mutta pettymykseksi kävi ilmi, että laivat seilaavat Atlantin yli Euroopan vesille jo aikaisin toukokuussa. Siihen meidän aikataulu ei tällä haava kyllä ole taipumassa, koska halutaan olla kuukauden verran vielä Los Angelesissakin nyt keväällä. Se mitä nyt tiedämme, on että reittimme kulkee täältä Australiasta, jossa nyt olemme, seuraavaksi Fidzille, Hawaijille ja Los Angelesiin.



Los Angelesin jälkeen arvotaan vielä New Yorkin ja Toronton väliä. Ja nyt kun oikeastaan ratkesi, että Atlantin ylitys botskilla ei taida onnistua, niin keksin käydä katsomassa yhdensuuntaisia lentoja Icelandairilla (koska Finski valitettavasti hinnoittelee itsensä aina ulos one-way lennoissa), ja jotta josko sitä pysähtyisi vielä paluumatkalla Islannissakin(?). Maassa jossa olen pitkään halunnut käydä. Hyvä puoli on se, että sekä Torontosta että Nycistä tuo lento onnistuu, joten enää tarvitsisi päättää tuo viimeinen kohde Amerikan mantereella. Oikeastaan pieniä kohtalon vinkkejä on tipahdellut viime aikoina siihen suuntaan, että New Yorkiin on pakko päästä. Sillä minun sieltä syyskuussa ostamani hellelakki on kadonnut. Siis kadonnut(!). Vähintäänkin kohtalon johdatusta siihen, että New Yorkiin on palattava. Keksin kyllä vähintäänkin noin tuhat muuta tekosyytä, miksi siihen kaupunkiin on aina vaan palattava, hah... Ja oon aikalailla kallistumassa siihen, että josko meidän ei tarvitsisi edes valita noiden kahden väliltä, vaan voitaisiin mennään molempiin. Win-Win situation, you know.



Los Angelesin osalta kohtalon johdatusta ei sen enempiä tarvitse tullakaan. Sinne tiemme vie joka tapauksessa, mm. uuden lippiksen ostoon ja tuon ihanan tyttösen ja kaikkien teidän muidenkin kavereiden tapaamiseen siellä. Uuden lippiksen ostoon siksi, sillä olen kadottanut tällä reissulla myös tämän kuvassa olevan Cali-girl lippiksenikin(!). Minä, joka en koskaan ikinä hävitä mitään (koputtaa puuta), on nyt onnistunut kadottamaan molemmat lakkinsa tänne maailmalle. Aivan uskomatonta. Lippiksen osalta tiedänkin, että sen on täytynyt tippua laukun lenkistä laivamatkalla Thaimaassa, mutta tuon hellehatun kohtalo on aivan mysteeri. Tai siis kohtalo.



Tänään skypessä setänikin kysyi paluustamme. On ihan kreisiä että on jo maaliskuu. En oikeastaan osaa sanoa tässä kohtaa, että onko se lasi nyt puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Eihän tää lysti nyt vaan vielä voi loppua? No toki eihän se nyt vielä lopukaan. Koalatkin on vielä näkemättä. Ja minä surffaamatta. Kärrynpyörät rantahiekassa ikuistamatta. Delfiinejäkin olisi huikeaa nähdä. Kaikki Losin uudet tuulet haistamatta, ja ehkäpä Nycin Shake Shack jälleen maistamatta ja sitten vasta. Vasta kaikkien näiden jälkeen ollaan valmiita kotiin. Sitten nähdään kamut ja perhe. Lupaamme kyllä ilmoitella kun paluulippu löytyy, ja uudet lakit.


Ps. Lisäsin juuri tuonne oikeaan palkkiin Rantapallon Matkakumppanit -widgetin. Aika jees, eikö vaan! Tuo widget näyttää Rantapallo-verkoston kolme tuoreinta blogipostausta, joten sieltä löytyy reissuinspistä meistä jokaiselle ja roppakaupalla!



Eng // We haven´t booked our return flights to home yet. Still thinking which way to go back, New York or via Toronto or both. And we also might do a short layover in Iceland. How about that?


8 kommenttia

  1. Haha, ilmiselvää kohtalon johdatusta on kyllä nyt pelissä, Losiin vaan sitten! :)

    Ja miten ihanaa, että teillä on kaikki mahdollisuudet vielä auki. Miten kutkuttava tilanne! Ja vitsi teitä Cali-tyttöjä, katotaan pääsettekö ikinä Suomeen asti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, eikö vaan. Selvää kohtaloa ;DDD Niin ihanalta kun tämä Australia vaikuttaakin, on taas kyllä niin siistiä päästä mun Cali-siskon luo...ja niin, katsotaan milloin päästään Suomeen, hihhhhh ;D

      Poista
    2. Tää oli kyllä hyvä update-postaus! Täydellinen maailmanympärimatka alkaa ja loppuu Amerikasta ja en kestä, että vielä cali-siskon kans! Kaikki näyttää siis olevan mahdollista!

      Poista
    3. Ulla, mää niin tiesin että olisit tässä messissä ja tukemassa vaikean päätöksen kanssa ;))) On niin siistiä nähdä taas Cali-siskoa! Tuukko sääkin?

      Poista
  2. Oi kun pääsisi vielä silittämään koalan "villaista" turkkia <3 Jään odottamaan koala-kuvia. Ja NYCiä. Ja menkää ihmeessä Islantiin, ihan huippu paikka ;) Kiitos ihanasta blogista! terkuin hennamaria.j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka :) ja iso kiitos kommentistasi <3 Oih, mää niin haluaisin nähdä myös koalan tällä reissulla. Nähtäväksi jää onnistaako meitä :) Kuvia tulossa kyllä jos näin onnekkaasti käy. Nycistä myös ;) Ja Islanti kyllä kovasti houkuttelee! Varmasti huippu paikka!

      Poista
  3. Nii..iin useimmilla meistä pitkälläkin vapaalla olleilla loppu häämöttää jossakin ... minun 7 kuukautta päättyy runsaan viikon päästä ja taaksepäin katsoen mietin, että mihin tuo aika hävisi! Enhän minä ehtinyt tekemään sitä enkä tätä. No, jonkun vuoden päästä sitten lisää ja onhan sitä normaaleista päivätöistäkin Suomessa asuessa ihan kelvollinen määrä lomapäiviä, eli ehkä paluustakin voi selvitä. Nauttikaa kuitenkin te vielä täysillä, kun aikaa on kuitenkin enemmänkin kuin viikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta Pirkko. Kyllä se loppusuoralle meidänkin reissu alkaa väistämättä kääntymään ;) Onneksi on kuitenkin vaikka mitä vielä edessä, pakko ajatella niin :) Ai sinulla on enää reilu viikko vapaita. Muistelin että olet vuorotteluvapaalla? Se on kyllä loistava keksintö ja auttaa hyvin jaksamaan työelämän rattaissa. Me jatketaan täällä nauttimista ja sinulle oikein mukavaa viimeistä viikkoa ja tsemppiä työelämään paluuseen! :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.