Ensikertalainen Kambodzassa

En oikein tiennyt mitä odottaa tai mihin oltiinkaan saapumassa, kun Vietnam Airline propellikoneen renkaat ottivat kiinni kiitorataan. Kambodzasta tiesin vuosikymmenen takaa oikeastaan sen, että näyttelijä-ohjaaja Angelina Jolie on adoptoinut ensimmäisen lapsensa Maddoxin sieltä. Sanomattakin on selvää, että kaikki tietävät Angkorin temppelit Angelinan taannoisesta leffasta. Mutta tietämykseni maasta oli siis hyvin hataralla pohjalla. Toki muutama ystäväni oli reissannut siellä ja sitä kautta olimme jutelleet maan viime vuosikymmenien surullisesta historiasta myös.

Ollaan muuten siinä mielessä varmaan monen mielestä liiankin rennolla otteella reissussa, koska ei todellakaan päntätty lukea matkaoppaita kohteistamme tulevien maiden osalta ennakkoon. Eikä sillä, ettenkö tykkäisi matkakirjoista - rakastan niitä! Ja ovatkin niitä harvoja kirjoja joita luen. Mutta se vain jäi, jo siitäkin syystä että urakka olisi tuntunut aika mahdottomalta. Niin monta uutta maata ja niin monta uutta kohdetta. Ja ehkäpä minulla ei mukamas ollut aikaa vaan lukea tietoa kymmenistä uusista kohteista, järjestellessä reissua ja siihen liittyviä muita asioita kuntoon. Siihenhän oltaisiin tarvittu toinen mokoma vapaata. Lisäksi luotettiin ja luotetaan selviytymiseen niiden kokemusten pohjalta, joita ollaan aikaisemmilla reissulla saatu - nähtävyydet ja "must see”-kohteet onkin sitten aika helppo selvittää tien päällä netin avulla. Lisäksi ollaan lueskeltu kanssabloggaajien edesottamuksia - joten blogeissa on voimaa ja luottoa löytyy!




Takaisin Kambodzaan. Siem Reap valikoitui kohteekseemme arvatenkin maailmankuulujen Angkorin temppeleiden johdosta. Lensimme Siem Reapiin suoraan Vietnamin Phu Quocin saarelta ja Kambodzaan saavuttaessa on hyvä huomioida, että rajamuodollisuudet ottavat hetken aikaa. Saavuttaessa joudut täyttämään ensiksi terveydentilapaperin (sama on ollut muuten muuallakin Aasiassa), jonka läpäistyä pääset seuraavan lapun pariin, eli viisumin täyttöön. Kambodzaan et tarvitse etukäteen hakea viisumia, vaan sen saa rahaa vastaan kentältä 30:ksi päiväksi. Lisäksi jos sinulla ei ole valokuvaa omasta takaa (joka ”vaaditaan”), senkin saa 2 taalan lisähintaan. Viisumi itsessään maksaa 30 taalaa ja se maksetaan käteisellä. AInakin Siem Reapin lentokentällä oli automaatti, josta sai nostettua rahaa, jenkkidollareita. Paikallisen valuutan lisäksi Kambodzassa voi maksaa siis jenkkitaaloilla.
Se yllätti! Vaikka asiasta tietoinen olinkin, silti, taaloilla! Ja Jenkkilältähän se meno paikoitellen kaupungissa näyttikin. Oli jenkkiketjuja ja tyylikkäitä kahviloita. Mekin kävimme yhdessä sellaisessa, Blue Pumpkin:ssa. Tykkäsin!
Hotellimme oli kiva ja kaikinpuolin tyylikäs uima-altaallinen, niinkuin itseasiassa hyvin moni Siem Reapin hotelli on. Koska rantaa ei ole, löytyy tosiaan uima-allas lähes kaikista hotelleista.



 
Meidän neljän päivän kosketuksemme Kambodzaan lyheni entisestään, kun toisena päivänä paineltiin tuk tukilla suoraan sairaalaan, minun melkein kiinni turvonneen ja punoittavan silmäni kanssa. Vietnamissa taas alkanut silmätulehdus oli ärtynyt niin pahaksi, että oli pakko siirtyä lääkärin puoleen. Ja hah, seuraa tunnustus - ja tähän väliin voisi lisätä jokin aika sitten lukemani Riku Rantalan kolumnin, siitä miten kannattaa itse mennä paikan päälle ja kokea, eikä vaan olettaa asiota (luittekohan jutun?). Minähän nimittäin oletin ja näin mielessäni kaikkia urpoja mielikuvia, miten kehnoon sairaalan joudunkaan ja miten emme tule ymmärtämään yhtään mitään koko käynnistä. Ja miten jokin epäpätevä tyyppi tarkistaa silmääni...jatkanko? En. Sillä miten sitten kävikään? Palvelu oli ensiluokkaista, sairaala kiilti uutuuttaan. Kaikki oli modernia ja hygienistä ja minua palveltiin asiakkaana ensiluokkaisesti. Kirjautumisen jälkeen, hoitajat ottivat minusta yleistiedot ja kyselivät taustoja, mittasivat verenpaineen, pituuden ja painon(!). Tämän konsultaation jälkeen pääsin vasta lääkärin puheille. Otin mieheni mukaan sinne, tai siis ”bodyguardin”, kuten hoitaja häntä leikkisästi nimitti, ihan vaan sen takia, jos oma sanavarastoni ei riitä/ymmärrä asioiden hoitoon. Lääkäri oli oikein pro, ja tutki silmäni ja siinä vaiheessa kun lekuri sanoo tutkiessaan että ”aijaijai” ja kutsuu bodyguardini myös katsomaan, silmässä täytyy olla jotain vialla. Sain lopulta tuomioksi jonkin bakteerin aiheuttaman silmätulehduksen, joka usein Aasiassa johtuu paikallisesta likaisesta vedestä, pölyävästä maaperästä tai vaikkapa auringosta, sekä antibiootit poskiontelotulehduksen jälkioireisiin. Lääkkeitä tuli matkaan siis kourallinen ja lepoa ja auringosta poissaoloa koko loppupäivä.

Minun levätessäni lääkepöllyissäni (syötiin vielä malarialääkkeitäkin samaan aikaan), mieheni lähti tutustumaan enemmän kaupunkiin. Se että eilen olimme nopeasti kiertäneet Siem Reapin keskustan Pub Streetin, jonka ympärillä oikeastaan kaikki tapahtuu ja nähneet hienojen hotellien ja kahviloiden keskellä myös kurjuutta ja kerjääviä lapsia, äitinsä kainalossa vastasyntyneen lapsen kerjäämässä rahaa maitoon, osoitti kaupunki vielä yhden kurjan puolensa miehelleni. Seksiturismin. Siis uskomatonta, että kun mies kävelee yksin kadulla niin silloin aletaan tarjoilemaan hävyttömästi ”Happy Endejä”, viidellä taalalla, ja he kuulemma olivat melkein käsiksi käyneet, kun kieltäytyi tarjouksesta, joka laski vielä neljään taalaan. Nämä tälläiset matkailun ja turismin tuomat negatiiviset vaikutukset, jotka korostuvat ennen kaikkea täällä Aasiassa, ovatkin sitten se kurjin puoli näissä maissa. Kyllä pisti inhottamaan, että tätäkö tää oli, täälläkin.






Siem Reapin kaupunki itsessään on aika pieni ja helposti käveltävissä ympäriinsä. Hiostavan kuuma aurinko ja seisova ilma tekee pitkistä kävelyretkistä kyllä aika mahdottomia. Toki ravintoloita löytyy kaikkialta ja siinäpä se oikeastaan meidän silmään olikin se kaupunki. Hotelleja, uima-altaita ja uima-allasbileitä ja ravintoloita. Ja sitten se syy, miksi olimme tulleet tähän uuteen maahan. Angkor Watin temppelit. Nuo huikeat rauniot kertomassa historiaansa. Sen takia me tänne tulimme ja heräisimme aikaisin aamulla ennen kukonlaulua ja suuntaisimme katsomaan auringonnousua temppeleille. Se oli meidän syymme tähän kaupunkiin, ja niin monen monen muunkin. Ja onneksi tulimme. Siirtyi sivuun niin moni ennakkoluulo, taas. Olen niin paljon rikkaampi, taas. Ja olen saanut kokea auringonnousun noilla ikuisilla temppeleillä. Onkohan muuten Angelina kokenut sen?



Oletko sinä kokenut Angkorin?


Eng // First timers in Cambodia.

-----------
Majoitus: Mekong Angkor Palace Hotel, 3 yötä 78 eur

8 kommenttia

  1. Olen kokenut! Mietinki kaivella kuvat ja postailla aiheesta tässä joku päivä :) Mutta oli kyllä vähä erilainen toi sairaalakokemus siellä ku meillä Burmassa hökkelissä pellon laidalla :D Onneksi silmä parani! Ja neljä vuotta sitte ei päässy suoraan koneella Cuoqilta muualle ku HCMC:hen! Loistavaa et nyt onnas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hei teepäs myös postaus! Mullakin tulee seuraavaksi temppeleistä kuvia ja paaaaljon :) Vitsi ne oli upeita!
      Ai voi ei, mää taidan muistaa joitain kuvia sinun sairaalakeikasta siellä ja totta tosiaan, sieltäkö mää ne mielikuvat kaivoin vai mistä lie, mutta ne meni ihan 100-0 mönkään Siem Reapin osalta, onneksi ;)
      Suorat lennot Siem Reapiin Quocilta alkoikin vasta nyt syksyllä, eli se on ihan uusi juttu. Kuten tosiaan niiden se hieno uusi kenttäkin. Jän odottamaan sun Angkorin kuvia :)

      Poista
  2. Toivottavasti silmä on jo kunnossa! Kuinka yllättävää, että sulla on viimeisessä kuvassa aurinkolasit nenällä ;)

    Angor on vielä kokematta, kun tuo miehen lurjus on käynyt siellä vuosia sitten exänsä kanssa, niin ei olla yhdessä sinne lähdetty. Mutta on hän lupautunut minutkin viemään sinne eli joskus vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä hyvä, että Angor on tulevaisuuden listalla kuitenkin :)
      Joo, hahaha, olin melkein yötä päivää aina lasit nenällä kun ulos poistuin. Tuona päivänä simmu olikin vielä aika epänormaalin näköinen :/

      Poista
  3. Angkor nähty, mutta kyllä tekisi mieli mennä uudestaan! Oli upea paikka ja jäi kyllä monet jutut näkemättä kun käytiin vain niissä tunnetuimmissa temppeleissä.

    Onneksi silmäongelma hoitui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, että eihän mekään nähty kuin pintaraapaisu, mutta riitti niillä voimilla vallan mainiosti. Kuviakin tuli otettua niin paljon, että niissä onkin hetkeksi ihmettelemistä :)
      Lekurikäynti oli tosi positiivinen kokemus. Ja onneksi silmä parantuikin tuon käynnin jälkeen pikkuhiljaa...kunnes taas alkoi oireilemaan...

      Poista
  4. Angkor on nähty, tosin exän kanssa (ei huolta ei Elinan miehen :DDD). Halusin joskus takaisin tuonne ja muuallekin Kaakkois-Aasiaan Laurin kanssa! Vietnamiin halusin erityisen paljon takas, Laos jäi viimeks kokematta ja Kambodza ois siinä myös sopivasti :) Onhan noi kyllä käsittämättömät temppelit! Sitä miettiin aina vain tuollaisia nähdessään, että miten hitossa ne on voitu rakentaa ja mikä homma siinä onkaan ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, ihana toi lisäys exästä, hahaha ;DDD Sääkin oot kyllä käynyt sitten vaikka ja missä :)
      Niin totta tuo, että miten ihmeessä ne on aikoinaan rakennettu. Ihan käsittämätöntä! Ja niin huikeeta!
      Toivottavasti pääsette joskus vielä yhdessä reppureissaa noille suunnille myös :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.