Auringonnousu Angkor Watin temppeleillä

Kuten niin moni muukin, mekin halusimme kokea auringonnousun Angkor Watilla. Mistään tavattomasta haaveesta ei ole kyse, kaupunki elää ja hengittää temppelien tuomalla turismilla ja retkiä kohteeseen järjestetään auringonnoususta laskuun saakka.
Me varasimme oman tuk tuk-kuljettajamme hotelliltamme ja aikaisesta lähdöstä saimme pulittaa muutaman taalan lisää. Me maksoimme omasta retkestämme 17 taalaa, mutta olen varma että halvemmallakin kuljetuksia sinne saa. Emme vaan jaksaneet lähteä tinkaamaan muualta hinnasta, koska hotelliltakin retki onnistui. Matkaan täytyi lähteä noin viiden aikaan aamulla. 

Kun aamuyöstä tapasimme kuljettajamme (sama, joka oli vienyt minut edellisenä päivänä sairaalaan), hän oli pukeutunut toppatakkiin ja pipoon. Naureskelimme ja ihmettelimme asiaa aikalailla respassa ja mieheni totesikin hänelle hymyillen että c´mon, ei täällä nyt niin kylmä voi olla. Mutta kuinkas kävikään… Puolisen tuntia yön pimeydessä tuk tukin kyydissä oli todella jäätävää menoa! Onneksi olin pukenut päälleni legginsit ja pitkähihaisen paidan, kunnioittaakseni temppeleitä (olkapäät, eivätkä polvet saa naisilla näkyä), sillä hytisin koko matkan kylmää keliä. Kyllä paikalliset tietää. Kääräisin vielä laukussa olleen huivinikin kaulaani ja kasvojen eteen, jotta maasta nouseva pöly ja lika ei menisi silmääni.


 
Emme olleet yön pimeydessä yksin, vaan näemmä jälleen kerran yksi uusi kiireinen päivä temppelialueella oli sarastamassa ja tuk tukit toisensa perään viemässä turistejaan kohti Angkoria. Liput temppeleille ostetaan isoilta porteilta hieman ennen Angkor Watia, jossa saa varautua jonottamaan hetkisen. Lipputyyppejä on kolme 1, 3 tai 5 päivän liput. Me ostimme vain yhden päivän lipun, 20 taalaa. Sillä saa päivän passin omalla kuvalla varustettuna. Meille tuolla päivällä oli myös merkitystä, sillä vietimme samalla mieheni synttäreitä, ja nyt se on ikuistettuna meidän Angkor-passiin.





Meillä oli mukanamme hotellilta saatu temppelialueen kartta, mutta juurikaan enempää ei sinun välttämättä tarvitse tietää. Seuraat vain yön pimeydessä taskulamppujen ja puhelinten kanssa vaeltavaa kansanjoukkoa ja päädyt Angkor Watin pienen lammen eteen seuraamaan auringonnousua. Sadat, ellei jopa tuhannet, älypuhelinten ja ipadien valot vilkkuvat kohti temppelien figuureja, ja tiedät olevasi perillä. Tunnelma on odottava. Muutamat alueelle pystytetyt ravintolat kaupittelevat kahvia ja aamupalaa - perille toimitettuna. Minä odotan että nouseva aurinko tuo myös lämmön mukanaan, sillä edelleenkin lämpötila on aika alhainen. Olen kateellinen mieheni kenkävalinnasta, lenkkareista läpökkäiden sijaan. Suosittelen tätä, ja lämmintä vaatetusta, myös muille.

Jokainen päivä on aina uusi ja erilainen, niin myös auringonnousut. Uskallan sanoa, että meille tuo tuon päiväinen auringonnousu oli juuri niin upea kuin se tuona tammikuisena aamuna pystyi olemaan, mutta hiemanhan sitä toki jäi miettimään, että mitenhän huikea se huikeimmillaan voikaan olla! Tahi sitten auringonlaskut. Sitä voin vain arvuutella.

Aamun sarastaessa oli myös melkoinen yllätys nähdä mikä määrä ihmisiä meidän kanssa oli todistamassa tuota samaa auringonnousua lammen reunalla, huh. Valtava määrä.








Päivänvalon sarastaessa olikin jo turvallista tehdä lähempää tuttavuutta Angkor Watin raunioiden kanssa ja voi että niissä riittikin ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Olimme vähän ovelia kettuja, ja lähdimme vastoin opastettua kulkusuuntaa päinvastaiseen suuntaan, jolloin saimme koko temppelin hetkeksi itsellemme. Emme hetkeen nimittäin törmänneet kehenkään muuhun, paitsi munkkiin joka asetteli rukouspaikkaansa ja selkeästi turisteille tarkoitettuja rukousnauhoja riviin. Ja jotenkin tunsin että halusin kokea sen hetken ja niinpä ei aikaakaan, kuin Kambodzalainen munkki siunasi minulle ranteeseeni rukousnauhan liturgioineen. Ja ainoa mitä ymmärsin lopussa oli englanniksi sanottuna ”Happy New Year and Good Luck”. Kiitos, sitä toivotaan.





Tästä päästäänkin seuraavaan jallitukseen, jota temppeleillä tapahtuu; paikallinen ojentaa sinulle suitsukekynttilän väkipakolla käteen ja ohjaa sinut rukouspaikalle, jossa kauniisti toivotetaan hyvää onnea koskemalla tietyn kaavan mukaan jumalpatsasta. Tämä kaikki on minusta ookoo, mutta siinä vaiheessa hommalta vedetään matto alta, kun seuraavaksi katse ohjataan pienelle tarjottimelle, jonka liinan alta pilkottaa dollareita. Selvä viittaus siihen, että tämä olikin maksullista. No ei, ei elämä ole taalasta tai kahdesta kiinni. Se on ihan ookoo ojentaa heille, mutta myöhemmin temppeleillä näimme kuinka paria aasialaista naista aika vahvasti vihjattiin maksamaan ”ten dollar”, ikäänkuin pienempää vaihtoehtoa ei olisi.



Huikean Angkor Wat kokemuksen jälkeen siirryimme nälkäisinä aamupalalle tuk tuk-parkin viereiseen kahvilaan, joka osoittautuikin samaksi Blue Pumpkin -kahvilaksi, jossa olimme jo kaupungissakin käyneet. Tähän huomioitavana se, että törmäsin blogeissa paljon kirjoituksiin joissa sanottiin että kuljettaja oli yrittänyt viedä eri ravintoloihin aamupalalle ja lounaille kesken temppeleiden, kysymättä mitään. Mutta en tiedä, johtuiko siitä että varasimme tuk tukin hotellilta vai ilmoitimmeko vain niin selkeästi että menemme tähän aamupalalla, että ei meitä millään tavalla yritetty viedä minnekään. Hotelli oli muuten luvannut jättää meille respaan aamupalan, joka oltaisiin sitten temppeleillä syöty piknik-tyyliin, mutta pettymys oli melkoinen aamulla, kun ei siellä mitään eväitä ollutkaan odottamassa. Onneksi tuoltakin sai siis murua rinnan alle.


Jaksoimme aamupalan voimalla hyvin puoleen päivään saakka ja käytiin vielä Angkor Thom -temppelillä sekä Ta Prohm -temppelillä, jonka jälkeen pyysimme kuljettajaamme ajamaan takaisin hotellille. Meille riitti mukavasti aikaisesta aamusta alkaen se kahdeksan tuntia temppeleitä, mutta ymmärrän kyllä myös heitä, jotka ostavat useamman päivän passin alueelle. Tällöin on mahdollista tutusta tarkemmin ja ajan kanssa yksityiskohtaisemmin eri temppeleihin ja kokea myös auringonlaskut, vaikkapa tuplasti.

Tämä on niin monella tapaa väärin. Ensiksikin norsu turistinähtävyytenä sekä isäntä, joka räplää älypuhelintaan.







Ennen kaikkea muuten tuolla Ta Prohmin temppelillä näkee, kuinka vuosisatojen saatossa luonto on vallannut osan temppelin raunioista. Aikaisemmin temppelialue oli tiheämminkin viidakon vallassa, mutta entisöinnin ja turismin johdosta, viidakko on saanut väistyä. Samaan aikaan raunioita myös entisöidään ja sitäkin pystyi seuraamaan aika läheltä. Kuulemma rakentajat etsivät ensiksi kivikasoista sopivaa tai alkuperäistä palaa puuttuvan tilalle ja mikäli sellaista ei löydy, he pyrkivät tekemään alkuperäisen kaltaisen. Vaikea sanoa, mitä tämä valtava turismin määrä temppelin raunioille aikojen saatossa tulee tekemään. Kivihän toki materiaalina on hyvin aikaa kestävää. Temppeleillä pääsee lähes kaikkialle katsomaan ja koskemaan ja jos antaa mahdollisuuden, niin voi todella kuulla ja melkein nähdä miten seinät puhuvat historiaa ja tuota historiallista glooriaa, joita temppelit edustivat.



Olen onnellinen että olen kokenut Angkor Watin. Näissä temppeleissä on kyllä jokin taika. Ja kun katselen kuvia nyt uudestaan, niin ei sitä muuta voi kyllä todeta, kuin että aivan mieletön paikka. Huikea!



Eng // Angkor Wat temples in sunrise is worth to wakeup in 5 am. Whole temple area is just purely amazing. You just have to see it for yourself.

8 kommenttia

  1. Haa, saman hinnan maksoitte näköjään "sohvasta" aamutuimaan kuin mekin, tuon 17 dollaria.
    Ja yhtä paljon, ellei enemmänkin porukkaa näytti olevan katsomassa tuota auringonnousua teidänkin seurananne kuin meillä marraskuussa - erona tuossa yhdessä kuvassasi näytti olevan, että lootuksenkukat kukkivat upeasti tuolla lammella!
    Jos haluat vertailla kokemuksia niin täältä löydät meidän "auringonnousumme"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, hyvä tietää että hinta oli sama ja tiedä vaikka samalla sohvallakin oltais oltu. Sohva onkin hauska käsite ;)
      Tuo ihmismäärä on kyllä ihan pökerryttävä ja kieltämättä vähän pisti hymyilyttämään kun totuus valkeni. Auringonnousua ei todellakaan tullut seurattua ihan kaksistaan. Taisit mainita muuten siinä mtv:n tv-haastattelussakin noista selfie-kepeistä ja älypuhelimista ja tosiaan ajattelin samoin, että joskus ne voisi olla ihan hetken aikaa edes vähemmällä käytöllä. Hetkittäin pisti jopa ahistamaan tuolla ollessa. Onneksi tosiaan ollaan suht pitkä kansa :)
      Kiitos, kävin katsomassa blogistasi jutun ja hyvä että omatoimisesti palasitte vielä katsomaan auringonnousun!

      Poista
  2. Voi miten hauskat nuo passit, ja kun vielä synttäripäiväkin näkyy niissä, niin ovat kyllä varmasti ihana muisto :) Angkor Wat on vielä multa näkemättä, mutta kaipa se olisi niitä paikkoja, mitkä pitäis kerran elämässä käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passit on tosiaan ihana muisto :) Siem Reap ja Angkor on mielestäni hyvä ympätä jollekin Aasian reissulle, jos vaikka aikeissa reissata Vietnamiin. Lentämällä sinne pääsee nopeasti, mutta bussitkin toimivat naapurimaista, eivätkä muuten montaa dollaria maksa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! Angkorin temppelit olivat kyllä huikee kokemus. Ihan käsittämätön paikka, huh :)

      Poista
  4. Tämä oli miekenkiintoinen postaus! Angkor Wat on yksi haavekohteistani. En ole käynyt koskaan Aasiassa, mutta aivan varmasti sinnekin vielä joku kerta suunnataan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Angkor Watin näkeminen on kyllä yksi ikimuistoisemmista asioista. Tai oikeastaan sen suuruuden ymmärtää vasta jälkikäteen... Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmasi ja näkemään myös temppelit. Aasiaa suosittelen lämmöllä muutenkin :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.