Suomessa?

Siis oletteko te Suomessa? On moni viime päivinä kysynyt facebookissani. Ja ollaanhan me! Kuten silloin alkusyksystä kerroinkin reittisuunnitelmassamme, että Jenkkien jälkeen koittaa nopea piipahdus Suomessa, josta sitten siirrymme kohti Aasiaa. Mutta miksikö sitten Suomi? Sitäkin on moni kysynyt. No, tulimme pyörähtämään täällä muutamastakin syystä. Ensiksikin tapaamaan perhettämme ja ystäviämme ja toisena hyvänä syynä vaihtamaan Aasiaan sopivat rinkat selkään. Emme halunneet nimittäin viettää syksyä Jenkeissä pelkissä rantareleissä tai kantaa turhaan snorklauskamojamme ja moskiittoverkkoja laukuissamme sinne. Ja toisaalta, emme kesällä ensimmäisiä lippuja varatessamme tienneet vielä reittisuunnitelmaammekaan sen tarkemmin, joten päätettiin vaan lyödä reissu lukkoon syksyn osalta. Ennättäähän sitä sitten myöhemmin suunnittelemaan loput, ajateltiin. No totta puhuen, ei meillä vieläkään ole tammikuun Vietnamia pidemmälle mitään suunniteltuna, tai no on suunniteltuna, mutta ei varattuna. Ennättäähän sitä lomalla sitten, luulisi.




Los Angelesista Savon lumihangille oli matkaa. Voi herranen aika! LA:sta Suomeen lento kestää nimittäin aina sen reilut 20 tuntia. Lisäksi siihen päälle reilu neljän tunnin ajomatka Savoon. Me lensimme takaisin New Yorkin kautta, josta suoralla Finnairin lennolla Helsinkiin. Ja en voi muuta taas todeta kuin että kyllä Finskin siivin on hyvä ja turvallinen olo lentää. Koin aivan järkyttävät ilmakuopat LA-New York välisellä lennolla ja tuntui että kone vaan lähti pomppimaan ja rymisemään alaspäin... Hyi kamala, että nuo hetket kun pelko valtaa mielen koneessa ovat kauheita. Ilmakuopista selvittyä koneen kapteeni kuulutti oudosti, että pahoittelut äsköisestä, se tuli täysin yllätyksenä! Jahas! Ei jotenkin vakuuttanut. Toisaalta aina lennettäessä Amerikan halki on ollut ilmakuoppia, mutta ei noin yllätyksellisiä ja pahoja.

Savosta ollaan nyt matkattu kotiin Helsinkiin ja koneeseen olisi pian taas noustava ja matka jatkuukin jo keskiviikkona Hong Kongiin, josta muutaman päivän päästä Filippiineille Palawanille. Ollaankin nyt huolissaan seurattu Hagupit taifuunin edistymistä siellä. Toivotaan että koko maa selviäisi pelkällä säikähdyksellä. Sosiaalinen media onkin ollut huimana apuna tässäkin asiassa. Olen esimerkiksi seurannut instagramista erilaisia filippiinien hakusanoja käyttäen, että miltä siellä nyt näyttää. Ja lisäksi kysyinkin hetki sitten eräältä käyttäjältä, joka oli parhaillaan filippiineillä Palawanin -saarella että onko siellä taifuunin vaikutuksia nähtävillä, ja sain samoin tein vastauksen, jossa hän kertoi että toistaiseksi Palawanin saarella ei ole mitään havaittavissa. Seuraavat päivät ovat ratkaisevia. 
Nyt kuitenkin nautitaan Suomesta, Helsingistä ja kavereista! Huomenna tuskailen lisää pakkaamisesta - nimittäin elämä pitäisi mahduttaa 44 litran kokoiseen reppuun, joka kulkee käsimatkatavaroissa. Siinä onkin pieni pala purtavaksi, jota pohdimme täällä varmasti jo aamuyön aikaisina tunteina, kun satutaan heräämään jetlagin johdosta poikkeuksetta 3-4 välillä aamuisin. Tämän jetlagin johdosta meni muuten eiliset linnanjuhlatkin aikalailla ohi. Nukahdin nimittäin kotisohvalleni, kun uni alkoi pahasti painaa jo ilta kuuden aikaan. Mitenhän muuten pysyn hereillä huomenna ilta-aikaan sovituilla treffeillä...?

PS. Los Angelesin palmumaisemista olisi muuten vielä monta postausta tulossa. Toivottavasti ette pistä pahaksenne?

6 kommenttia

  1. Ihanaa pikavisiittiä Suomeen, ja toivottavasti tosiaan määränpäässänne on kaikki OK. Mukavaa matkan jatkoa, palmumaisemat sopivat mukavasti talven synkkyyteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :) Nyt näyttäisi tämän aamun valossa että Filppareilla taidettiin selvitä suht vähäisin vahingoin.
      Koska sade herätteli minut täällä Helsingissä, avasin juuri koneen ja aloinkin tekemään palmu-postausta LA:sta! Eli niitä on tulossa ihan pian ;)

      Poista
  2. Palmumaisemat kelpaa aina! Ja tuo lentomatka kuulostaa kyllä hurjan pitkältä, siinä vasta oikeastaan ymmärtää miten kaukana tosissaan olitte.

    44 litraa on aika huikea saavutus ja pakko nostaa hattua! Ja muuten, jos satutte Filippiineillä Cebun saarelle niin siellä majailee suomalainen sukellusopettajapariskunta, tsekkaa Sukellus Asiaan -blogi pallareista jos ootte huudeilla! Siellä ainakin selvittiin supertaifuunista säikähdyksellä, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka tuosta Sukellus Aasiaan -blogi vinkistä! Kävin kurkkaamassa sen! Harmi vaan, että meillä on kaikki varattuna jo Palawanilla, että Cebu jää kyllä näillä tiedoilla välistä, höh! Sukeltamaan olis tarkoitus kuitenkin mennä ja olispa ollut kivaa tehdä se suomalaisten kanssa.
      Palmumaisemia LA:sta tulossa vielä! Koska LA:ta ei niin vaan voi jättää...tietenkään! ;D Terkkui!<3

      Poista
  3. Terveisiä vaan täältä Cebusta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, meiltä jäi nyt Cebu välistä, mutta jos joskus reissaan sinne takaisin niin tuun morjenstaa! :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.