Mutkainen tie Palawanin paratiisiin

Ei mennyt ihan kuten oppikirjoissa reissumme Hong Kongista Palawanin saaren Port Bartonin kylään. Päivä oli pitkä, eikä matkan tekoa helpottanut se fakta että vatsaani sattui edelleen ja olo oli muutenkin vähän heikko, mutta parempi kuin edellisenä päivänä Hong Kongissa. 
Palawanin saarelle ei ole suoraa lentoyhteyttä Hong Kongista, vaan ensiksi on lennettävä Manilaan. En ole muuten Manilasta kuullut juuri keneltäkään hirveästi mitään ylistyssanoja ja tästä syystä olimme ottaneet jatkolennon reilun parin tunnin vaihtoajalla suoraan Palawanille. Itse lento sujui mukavasti Manilaan, mutta lähtömme oli viivästynyt ja tästä syystä saavuimme Manilaan myöhässä. Ajateltiin, että reilun puolentoista tunnin vaihtoaika riittänee hyvin kuitenkin. Meidän tarvitsi vain vaihtaa terminaalia nelosesta kolmoseen. 
Me kaksi jotka reissaamme vain käsimatkatavaroilla riensimme valuutanvaihtoon, joka ei sekään onnistunut ihan ongelmitta. Emme siis saaneet nostettua käteistä automaatista, vaikka yritettiin parista eri maatista ja parilla eri kortilla. Viimeksi muuten ystäviemme kortit kuoletettiin Manilan lentokenttänostosta - joten toivoa sopii ettei meidän korteille ole käynyt samoin. Minultahan kuoletettiin kortti lokakuussa Vegasissa ollessamme. Tilanteen pelasti toinen luottokortti, jonka hommasin ennen reissua. Manilassa päädyttiin vaihtamaan euroja valuutanvaihtopisteeseen, fine. 
Seuraavaksi lähdimme etsimään reittiä terminaali kolmoseen. Mutkien kautta ja turvatarkastuksen jälkeen päädyimme odotushalliin venailemaan bussia, joka saapuisi vasta parinkymmenen minuutin kuluttua ja jonka matka kestäisi reilun puolituntia toiseen terminaaliin. Siinä vaiheessa kello näyttäisi tasan niin, että lentomme lähtisi jo siinä vaiheessa, joten bussilla siirtyminen ei auttaisi meitä yhtään. Pari kertaa lentokenttävirkailijalta kysyttyäni että onko bussi todella ainoa vaihtoehto terminaali 3:een pääsyyn, hän sai sanottua maagiset sanat ”taksi”. Kiitos, otimme jalat alle ja lähdimme yläkertaan juoksemaan, kohti ikuisen matkan päässä tuntuvaa, lähtevien terminaalia, josta saisi taksin. Tässä vaiheessa olimme tekstanneet muille matkakumppaneille, jotka jäivät siirtämään matkatavaroita, että taksi taitaa olla ja ON ainoa vaihtoehto. Heille oli osattu sanoa jo samaa, ja he odottivatkin taksia saapuvien terminaalissa, joka osoittautui muuten vääräksi paikaksi jonottaa taksia. He saivat alleensa jonkin isomman priva-auton. Peli meni tosi tiukaksi kaikilla, ja paniikki alkoi hipoa päätä, kun lennon lähtöön oli enää puoli tuntia ja olimme istuneet taksissa reilut 20 minuuttia halki ruuhkaisen Manilan. Mutta ennätimme! Ennätimme aivan viime tipassa juosta läpi turvatarkastuksen kohti konettamme. Meidän taksi tuli maksamaan vajaat 70 pesoa (vajaa pari euroa, johon lisäksi annettiin saman verran melkein tippiä), kun taas muut matkakumppanimme joutuivat maksamaan matkasta 1300 pesoa (reilu 25 euroa)! Eli jos ikinä tarvitset taksia Manilassa, niin nappaa se lähtevien aulasta, numero 6 -portin kohdalta. 
Hiestä märkänä, ja takki tyhjänä istahdimme sitten koneeseen, joka tunnin verran liiteli kohti Puerto Princesan -lentokenttää Palawanille.





Huh! Se että tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi travellausta yhdelle päivälle, niin olimme varanneet jo etukäteen privakuljetuksen Port Bartonin hotelliimme, jonka tiesimme tien kunnosta riippuen kestävän vähintään sen neljä tuntia. Eipä sillä, minusta autossa oli ihan mukava istua ja toipua mahakivuista. Tiekin oli pitkän matkaa oikein hyvä, kunnes vasta aivan viimeiset kymmenet kilometrit olivat monttuista ja paikoitellen mutaista hiekkatietä. Aurinkokin ennätti laskea, kunnes viimein saavuimme hotellillemme. Pimeydestä näimme vain sen, että rantamökkimme olivat todellakin aivan rannalla. Vain kivenheiton päässä rantaan pauhaavista aalloista. Ja kukaan ei varmastikaan tule uskomaan tätä, mutta nuo pauhaavat aallot pitivät todella huolen siitä että yksikään meistä ei tainnut nukkua kauhean levollisesti seuraavia öitä. En olisi ikuna voinut kuvitella että niinkin kaunis asia, kuin rantaan lyövät aallot voisivat olla haitaksi, mutta voin kertoa, että kun juuri on saanut hetkellisesti unen päästä kiinni, heräät maailman isoimpaan pamahdukseen ja siihen että mökkisi tärähtää ja et ole aivan varma että tulikohan aallot nyt jopa päällesi, alkaa mielessä juosta monta monituista asiaa… Minä sain jollain tapaa jatkossa nukuttua siten, että kuuntelin ipodia lähes koko yön. SIllä korvatulpatkaan eivät peittänet suurimpia pamauksia. Believe it or not, mutta tämä tarina on tosi. Enkä todella ollut asian kanssa yksin, vaan meitä oli kuusi täysin samoin kokevaa ihmistä. Kyse ei ole mistään hienostelusta, vaan asiasta joka tuli aivan puun takaa, sillä miten hienolta oma beachmökki aivan rannan tuntumassa kuulostaakaan? Ihan super hienolta! Ja sitähän se olikin aina päivisin. Rantamaisemat todella palveli. 
Muutoin Port Barton on todella pieni kylänen. Tässä alla kuvassa kävellään kylän pääkatua, niitä ainoita katuja, joita siellä oli. Näiden muutamien katujen lisäksi rannalla oli hotelleja ja ravintoloita ja oikeastaan siinäpä se Port Barton on. Eli jos haet rauhaa ja todella rentoa eloa, niin tämä on sinun paikkasi. Meidänkin resortissa oli useita henkilöitä jotka viipyvät siellä useita kuukausia. Täytyy sanoa, että itselleni tulisi ehkä jo hivenen tekemisen puute, mutta viisi päivää, tai viikon verran täällä on oikein passeli aika.



Olimme Port Bartonissa viisi yötä. Itse valitettavasti sairastin kuumeessa niistä muutaman (vatsapöpön taltuttamiseksi minulle nousi reilun 38 asteen kuume reiluksi päiväksi), mutta onneksi pääsin lopussa mukaan snorkli- ja saarihyppelyreissulle ja sain nähdä paikan kauneutta entisestään! Lisää niistä ja merenalaisesta maailmasta seuraavassa...

Ps. Kiitos osasta kuvista matkakumppaneille!

Eng // It was a long travelling day to get from Hong Kong to Port Barton, Palawan Philippines. But we made it and Palawan looks really like a paradise.

--------
Majoitus: Deep Moon Resorts, 5 yötä 105 eur

10 kommenttia

  1. Mun maha ei olisi kestänyt tuollaista reissua! Kuulostaa rankalta, mutta Palawan vaikuttaa juuri sen arvoiselta paratiisilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy sanoa, että nauttinut tilanteesta lainkaan... varsinkin kun tieto siitä että "kunnon" sairaaloita tarvittessa ei olisi kauhean lähellä niin vähän kauhistutti. Onneksi perillä odotti paratiisi :)

      Poista
  2. Onpa kyllä upeita maisemia mutta melkoisen matkan noiden näkemisestä sai kokea, hui! Kiva seurata teidän Aasian seikkailuakin Amerikka-juttujen lisäksi. Tuo kaikki kyllä vastaa mun mielikuvia Aasiasta =) Kaikkea ihanaa sinne paratiisi-maisemiin, toivotaan ettei enempää oo mitään töyssyjä luvassa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas muuta! Ehkä en kuitenkaan Aasian ensikohteeksi suosittelisi Palawania :) Ei ole niin yksioikoista tämä reissun teko täällä :) Kiitos toivotuksista ja sinne Amerikan ihanaan ihmemaahan hirmusesti halituksia! (mulla oli eilen ihan järkyttävä Cali-ikävä, taas!) <3

      Poista
  3. Perille pääseminen ei ehkä ollut yksinkertaisinta ja stressittömintä, mutta ainakin maisemat ja ympäristö näyttävät kaiken kiirehtimisen sun muun arvoiselta! Huikean näköinen paikka, vau :) Ikävä kuulla, että ehdit saada mahapöpönkin mukaan matkaseuraksi, mut onneks koko oleskeluaika siellä ei mennyt kuitenkaan taudin kourissa pyörimiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo maisemat tosiaan palkitsee! :) Ei se kurjin näkymä ole sairastaa, mutta ei reissuilla kyllä ylipäätänsä ole mukavaa olla kipeenä. Muutaman päivän sain onneksi olla terveenäkin, kunnes taas seuraavassa paikassa iski flunssa. Ihan pöhköö...

      Poista
  4. Reissupäivät on kieltämättä just niin reissupäiviä. Ja kun niitä osuu tarpeeksi monta pieneen aikaväliin Aasiassa, niin alkaa kummasti paikallaan olo taas tuntua hyvältä ajatukselta. Aikoinaan Tiomanilla me pysyttiin hereillä todella kovien rankkasateiden vuoksi. Kookospähkinät paukku katolle ja välistä oltiin varmoja, että koko hökkeli lähtee jonkun mutavellivyöryn matkassa mereen. Aamulla paratiisi kuitenkin näytti aina siltä miltä pitikin ja yön kauhun hetket unohtu kummasti auringossa loikoillessa. Mutta ei kyllä yöllä taas sitten montaa tuntia yhteen putkeen nukuttukaan :D Toivottavasti olet jo taas terve ja pysytkin terveenä. Ilmastoinnit on niin viheliäitä tuossa kuumuudessa ja paikalliset rakastaa pitää ne täysillä. Norjalainen villapaitakaan ei varmaan suojaisi automatkoilla tarpeeksi… Ihana seurata teidän matkaa ja kuvat saa mut vaihtamaan suunnitelmia seuraavasta pitkästä lomasta jatkuvasti! Turvallista ja levollista matkan jatkoa <3 -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla, mää tiedän että sää tiedät tarkalleen just miltä tää tuntui ;) Reissupäivät on niin reissupäiviä tosiaan... Ja kohta kyllä pelkkä parin viikon levytys voisi olla paikallaan, hahaha ja se että ei enää sairastelesi. Ihanaa kuulla että siellä seurataan mukana <3 Kiitos <3

      Poista
  5. Huh huh! Melkoisen kuumottava oli lukea, että ehdittekö lennolle vaiko ette. Meillä on aika vastaavia kokemuksia Kuala Lumpurista, jossa kanssa sekoilimme terminaalien kanssa ja just ja just ehdittiin koneeseen. Silloin oli lähtöportti jo kiinni, mutta jostain ihmeen oikusta virkailija päästi meidät vielä läpi :D Terkkuja täältä vauvakuplasta! Aika huonosti on tullut blogeja luettua, mutta nyt kun nyytti vetelee kerrankin vähän pidempiä sikeitä ku pelkkiä power nap:eja niin ehtii kuikkia kuulumisia. Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, vai että KL:ssa on samanlaista terminaalimeininkiä :) Onneksi pääsitte lennolle! :D Hyvä tietää tämä, kun alunperin ajateltiin sieltä Ausseihin lentää...mutta saapi nyt sitten nähdä millä lennetään ja mistä vai lennetäänkö...ikäviä uutisia maailmalla - tai no tuossa naapurissa...
      Kiitos terkuista <3 Ihania vauvantuoksuisia hetkiä sinne teille <3 Pus!

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.