Voihan Whistler!

Enpä osannut reilut pari viikkoa sitten ennustaa onnenpäivä-postausta tehdessäni että kun pistin pääni tyynyyn, jouduttiin muutaman tunnin kuluttua heräämään suru-uutisiin Suomesta. Sen tarkemmin asiaa avaamatta, totean vain että taivaalla on nyt kaksi tähteä lisää ja lämpimät muistot sydämissä heistä. Oli toisaalta onni, että ystävämme saapuikin juuri silloin kun kaikki tämä tapahtui. Se auttoi menemään eteenpäin ja toisaalta unohtamaan asian, kun niin surullista kuin se onkin, asiallehan ei lopulta voinut enää mitään. Pienimuotoinen blogitaukokin tuli juuri oikeaan aikaan. Urheesti kuitenkin vedettiin kaikki, mitä oltiin suunniteltu. Oli tosiaan Halloween-bileet ja toisetkin, mun synttärit, unohtumaton Vegasin reissu festareineen, paluu Losiin ja ystävän paluu Suomeen. Ja nyt jatketaan asumista täällä Hollywoodin vuokrakämpässä.

Mutta että jokin roti saataisiin tälle blogille ja matkakohteet kronologiseen järjestykseen, on pakko palata ajassa taaksepäin lokakuun alkuun ja Kanadan ruskamaisemiin British Columbian Whistleriin. Voi että, vieläkin tunnen nenänpäässä sen kirpsakan vuori-ilmaston ja raikkaan ilman jota noissa upeissa maisemissa sai todistaa. Itse matkakin Vancouverista oli kuin kangastusta - tie mutkitteli osittain Tyynenmeren rantaa pitkin jylhissä ja upeissa vuorimaisemissa.





Perille Whistlerin kylään oli suht helppo löytää. Ja ilmaisia parkkipaikkoja oli lukuisia. Autosta noustuamme tunsin ensimmäistä kertaa kolean, mutta raikkaan talvisään ihollani ja oli aika kaivaa esille New Yorkista ostamani kevyttoppatakki päälle. Tässä vaiheessa kuviteltiin vielä, että pääsemme edes jotenkin haikkaamaan itse Whistlerin vuorelle, vaikka olimme netistä lähtiessämme tutkineet että hissit eivät ole toiminnassa enää syyskaudella kuin viikonloppuisin. Emme kuitenkaan halunneet jättää reissuamme viikonlopulle, koska silloin oli luvattu huonoa säätä. 
Kaupungin infopisteestä kuitenkin valaistiin asiaa, että vuorelle on mahdotonta päästä ilman hissiä, eikä sinne ole mahdollista päästä haikkamaan. Hetken pohdittuamme, infotiskin pirteä nainen sai meidät ylipuhuttua pyörän vuokraukseen ja se osoittautuikin meille oikein nappivalinnaksi. Whistlerin kylää reunustaa lukuisia eri haikkaus- ja pyöräilypolkuja ja lähdimmekin opasteiden johdattamina kohti Lost Lake Parkia. Infotiskin nainen tokaisi vielä, että hyvällä tuurilla näette karhuja retkellänne ja että ne ovat oikein mukavia, eikä niitä tarvitse pelätä. Kääk! Muutaman otteeseen metsäpoluilla kuului rasahduksia, ja oli pakko rallatella menemään, ja toivoa sen karkoittavan mahdolliset nallekarhut tiehensä.





Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuttiin Rainbow Parkin Alta Lakelle, joka oli kuin tehty meidän pienelle evästauolle. Voi että eväät maistuvat muuten ulkoilmassa aina ihan törkeen hyville! Oon ollut tätä mieltä ihan lapsesta saakka, ja se ei näköjään katoa mihinkään. Kuuma kaakao tai tee puuttui vain termarissa, mutta ensiluokkainen maisema korvasi tämänkin.






Paluumatkalla Vancouveriin pysähdyttiin ei vain yksillä vesiputouksilla vaan jopa kaksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli Brandywine Falls (kuvassa ensimmäinen putous). Ja toisena Shannon Falls, jotka näkyvät helposti ajotielle, joten näiden ohi on vaikea olla ajamatta. Auton saa helposti parkkiin ja itse putouksille on lyhyt kävelymatka. Erilaisia haikkausreittejä löytyi myös, mutta me kurkkasimme vain itse putoukset.



 



Whistler oli aivan huikea kokemus! Päiväreissullakin nähtiin jo paljon, mutta hampaankoloon jäi ehdottomasti se, että emme päässet lainkaan Whistler-vuorelle tai lainkaan niille hisseille joilta olisi ollut mahdollista jatkaa matkaa haikaten. Tämäkin tietysti oltaisiin osattu ennakoida, jos oltaisiin tutkittu asia webistä hyvissä ajoin, eikä vasta paikan päällä Vancouverissa. Mutta minkäs teet, kun ollaan löysin rantein ja rennolla mielellä liikenteessä, niin ei asioista kannata turhia stressailla. Ollaan aika vakuuttuneita että palataan tänne nimittäin uudelleen. Joko keväällä tai loppukesästä, jolloin sesongin vaihtelut eivät vaikuta niin Whistlerin toimintaan. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Whistler-faneja?


Eng // Day trip to Whistler was absolutely fantastic. Views were so amazing. Gotta get back someday.

10 kommenttia

  1. Onpa nätin näköistä! Ei ihme jos mielii palata tuonne takaisin :) -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Whistlerin upeus kyllä yllätti ja sai todella janoamaan takaisin! Peukut Kanadalle! :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On kyllä! Ihan huikea paikka! Veti niin sanotusti maton jalkojen alta... ;)

      Poista
  3. Whistler on kyllä hieno! Oon käyny siellä huipulla häissä vuonna 2006. Aika makeeta oli siellä syyskuun alkupuolella... sillon hissit vielä toimi. :) Mieluusti menisin takas joku talvi ihan laskemista varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, häissä?! Kuulostaa upeelle! Whistler on varmasti myös laskijan paratiisi. Pitäiskin elvyttää vanhat taidot taas... Ja miten upee ja rento se koko pikku village oli. Varmasti hauskat after-skiit löytyy myös ;)

      Poista
  4. Tsemppiä suru-uutisten keskellä Sanna! <3 Onneksi ootta maailman upeimmalla reissulla ja hymyilemisen aihetta taatusti riittää.

    Vau mitä ruskaa ootte päässy ihailemaan, ihan uskomattoman hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka <3 Ihana oot! Se on totta, että maisemat palvelee ja auttaa asiassa erinomaisesti! Viihdytään kyllä upeasti täällä auringossa :)
      Whistler ja Kanada oli kyllä niin loistovalinta syys-lokakuun vaihteessa! Ruska upeimmillaan! :)

      Poista
  5. Vau mitkä maisemat! Nauratti vaan tuo toteamus karhuista... siellä ei ilmeisesti ole harmaakarhuja sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihh...siis minähän kuulin vaan sanan "karhu" ja se riitti! En välittäis törmätä sellaiseen metsäpolulla, oli kuinka kilttejä tahansa... ;) Mutta nyt kun luin asiaa lisää, niin Whistlerissä järjestetään ihan karhunkatselukierroksiakin.

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.