Kauniilla ja uneliaalla Hvarin saarella Kroatiassa

Matkamme kohti Hvarin-saarta alkoi aikaisin aamulla Dubrovnikista, jossa hyppäsimme bussiin kohti Splitiä. Bussimatka kesti kaikkiaan noin 4,5 tuntia, vaikka kartalla matka näyttää paljon lyhyemmälle. Mutta tiet ovat kapeita ja pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä poimien lisää matkustajia kyytiin. Matkalle sattuu myös passintarkitus, kun tie ylittää Bosnia ja Hertsegovinan rajan hetkellisesti. 
Perillä Splitissä on helppoa löytää satama, koska bussiasema sijaitsee aivan rannassa, sataman vieressä. Kävimme ostamassa Jadrolinija-laivaan liput iltapäivän reitille ja pian olimmekin laivalla matkalla kohti Hvaria.
Kesäkaudella laivalippujen ostoa etukäteen suositellaan, mutta meillä ei ainakaan vielä ollut mitenkään täyttä laivalla. Laivamatka kestää noin 2,5 tuntia ja maksaa noin kuusi euroa.



Isommat laivat saapuvat Hvarin saarella Stari Grad nimiseen kaupunkiin, kuten mekin. Siellä meitä odotti jenkkipariskunnan työkolleegan sukulaisten asuntoa. Hehh, tai näin ainakin piti olla. Odotimme nimittäin usean tunnin ajan satamaravintolassa isäntäperhettä, joka veisi meidät asunnolle, mutta jossain vaiheessa linkki Losissa asuvan kolleegan ja tämän ei-englantia puhuvan sukulaisperheen kanssa olivat menneet ilmeisesti ristiin. Ja muutaman jännän tunnin jälkeen päätimmekin napata taksin allemme ja ajoimme satamasta kaupunkiin erään ravintolan eteen, joka oli meidän ainoa tuntomerkkimme asunnostamme. 
Seuraavia tunteja on vaikea pukea sanoiksi, koska se sisälsi juuri kaikkea, mitä matkailu äärimmillään ja parhaimmillaan ja ihmeellisimmillään voi olla. Onnistuimme joka tapauksessa löytämään itsemme oikean oven edestä, jossa meitä odotti iäkäs pariskunta jotka eivät puhuneet siis englantia. Meitä avusti naapurissa asuva tyttö, joka yritti parhaansa mukaan tulkata, että tänä ensimmäisenä yönä tilaa on vain kahdelle hengelle. Ja meitä oli matkassa siis neljä. Herttainen isäntä puhui hostel hostel... ja hyppäri fillarinsa päälle ja sanoi palaavansa parissa minuutissa. Samaan aikaan tämä iäkäs nainen viittoi meitä kotiinsa ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän oli leiponut lettuja meille (ja tiesi myös onnitella päivän synttärisankaria, meidän jenkkiystäväämme). Vaikka meillä ei juurikaan ollut yhteistä kieltä (muutamaa sanaa englantia, italiaa ja espanjaa lukuunottamatta), siinä me istuimme kaikki hänen keittiön pöydän ääressä, hänen kertoessaan perheestään ja lapsistaan. Söimme synttärilettuja sekä maistelimme heidän itse tehtyä prosekia. Nämä hetket, tiedättekö, on vaan niitä, joita ei voi selittää... Priceless.
Loppuviimein tilanne päättyi siis niin, että jenkit jäivät taloon yöksi ja me "teinit" painelimme muutaman korttelin päähän hosteliin yöksi. Hahaha, kyllä meitä hymyilytti hostelissa youngstereiden keskellä ja samalla mietimme että tätäkö meidän tuleva maailmanympärimatkamme tulee olemaan... No ehkäpä ei kuitenkaan, jos minulta kysytään. Ei sinänsä että tässä kyseisessä hostellissa olisi ollut mitään vikaa, ei ollut. Mutta kyllä hotellin valkoisissa lakanoissa on sitä jotain, ja siinä että suihkua ja vessaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tosin, tässä hostellissa toimi kaikki, eikä meidän tarvinnut jonottaa mihinkään. Sitä paitsi olen aina sitä mieltä että yksi yö nyt menee missä vain. Ja niin menikin, erittäin hyvin. Seuraavana päivänä saimme sitten käyttöömme oman asuntomme, ja se olikin sitten aivan mahtava. Kummallakin pariskunnalla oli omat huoneet, meillä oli iso keittiö ja kohtalaisen kookas terassikin. Tiesimme viihtyvämme erittäin hyvin tällä saarella seuraavan viikon ajan.
Tässä kuva meidän kotikadusta terassiperspektiivistä katsottuna. En voinut kuin ihailla tämän pienen kylän ihania kapeita katuja ja vanhoja upeita rakennuksia.



Stari Gradissa päivät sujuivat leppoisasti ja saarella on helppo liikkua bussilla toisiin kaupunkeihin. Toki auton vuokraus on myös edullista ja pyöränkin vuokraaminen on todella suosittua. Mekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja kilometrejä kertyi yli kolmekymmentä sinä päivänä.

Saaren isoin kaupunki on Hvar. Ja siitä kaupungista tykkäsin tosi paljon. Se oli heti eläväisempi ja siellä sykki todellista rantakaupunki-fiilistä. Tämä oli yksi suosikki kaupungeistani rantoja ja ravintoloita myöten.


Saarille ominaista oli ehdottomasti se, että kaikkialla veneiltiin paljon. Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden.





Seuraavaksi olisi vuorossa postaus Bracin saarelta. Siellä vietettiin hauska beachipäivä Bol:lla.

6 kommenttia

  1. Moikka! Eksyin blogilistan kautta tänne sun blogiin ja tykkäsin! Tykkään tästä ulkonäöstä ja varsinkin bannerista. Myös sun teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Postaukset vaikutti myös siltä että jaksaa lukea loppuun asti. Kuvatkin on hyvänkokoisia ja laatu on hyvä, siitä iso plussa! Mutta omaan makuun sivupalkissa on vähän liikaa juttuja, vaikkakin kaikki vaikutti hyödyllisiltä. :)
    Käy myös kurkkaamassa mun blogi! :) http://letsdreamtogeter.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Liisu, kiitos rakentavasta kommentista. Sitä on aina kiva saada :) Olen toivonut pientä ulkoasu viilausta blogiini, mutta katsotaan millä aikataululla se toteutuisi :)

      Poista
  2. Ihana tarina reissun päältä! :) Jään odottelemaan lisää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippis Miia :) Ollaan itseasiassa jo takaisin Suomen "kesässä", mutta Kroatia postauksia tulee vielä lisää, kun kaikkea ei ennättänyt tien päältä raportoimaan :) Kivaa kesää sinulle :)

      Poista
  3. Voi ei mun kommentti hävis jotenkin tuhkana tuuleen! Höh. Mutta sitä vain olin kirjoittamassa, että ihana postaus! Sielunsiskolle taas välittyi hyvin tunnelmat niin lettupöydästä kuin siitä, että on ne hotellien lakanat tosiaan kivoja, vaikka seikkailusta tykkääkin, hihii ;) Sulla on kyllä taito kirjoittaa ihanan persoonallisesti ja kauniisti.

    Me just saavuttiin kotiin ja taistellaan täällä unta vastaan, kun unirytmi pitäis saada kohdalleen. Parhautta arkeen pääsemisessä on kyllä kun ehtii taas keskittyä lukemaan tällasia kirjoituksia. Ja meidän pitää nähdä pian! Ikävä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi moi murunen ja tervetuloa takaisin Amerikan ihmemaasta <3 Kroatia oli ihana ihana ihana, mutta niin haikeudella lueskelin amerikan juttujasi, että mein on pakko nähdä tosiaan pian! Iksu täälläkin - ja amerikan nälkä vaan kasvaa. Reissunaisella on ikävä mun amerikanhulluja kavereita :)))

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.