Bye bye summer

Tänään vaihtui kesä syyskuuksi. Nyt kai viimeistään on hyväksyttävä se tosiasia, että kesä alkaa olemaan ohitse. Aika ahdistava ajatus kaiken kaikkiaan. Vaikka kuinka yritän ajatella, että näin Suomalaisena olisi ihan fiksua tykätä kaikista vuoden ajoista niin kylmyys, pimeys, sateet ja räntä ei vaan ole ne asiat jotka saa minut hyppimään tasajalkaa onnesta. No, toki ensilumen hiutaleet on edelleenkin aina yhtä jänniä :)
Tänään olen chillaillut vaan kotona. Takana on aika kiireiset päivät, Eilen heräsin 04:30 ja lähdin ajelemaan toiselle paikkakunnalle meikkaamaan ja kampaamaan morsianta. Matkalla näin aivan upean auringonnousun, ja ajattelin että tälläistä en olekaan varmaan koskaan nähnyt Suomessa! Toisaalta, harvemmin tulee oltua hereillä tuohon aikaan ;) Illan huipensi ihana dinneri ystäväni Alexandran luona. Joten tänään siis vain olin ja otin syyskuuta vastaan farkkushortseissa sisätiloissa. Tein itselleni Laveran luonnonkosmetiikkameikeillä meikin, josta piti tehdä tämän päivän postaus, mutta teenkin sen myöhemmin. Nyt halusin vähän muistella vielä kulunutta kesää.

Kesäkuu
Lomalaitumet kutsuivat jo toukokuun loppupuolella. Määränpäänä pitkä loma Pohjois-Amerikassa, joista ensimmäisenä kohteena Toronto. Sukulointia, sekä äidin ensimmäinen matka Atlantin yli. Niagaran putoukset ja viinitilat. Seuraavaksi vuorossa oli pikapyrähdys Nycissä, maailman ehkäpä cooleimmassa kaupungissa! Ystäviä, picnicejä, puistoilua, chillailua. Ja joo, shoppailua.
Sykkivän New Yorkin jälkeen landasimme unelmieni kaupunkiin, Los Angelesiin. Lisää ystäviä, aurinkoa, palmuja, rentoilua, polttareita, talviturkin heittoa, pienlentokoneajelua, Hollywood Bowl -konsertti, fillarointia Venicellä, surffareita Malibussa, vuoren valloitusta Hollywoodissa, ja rakkauden täyteiset ystävien häät Juhannusaattona. Kesäkuu alkoi alkoi olla kotiin paluuta vaille valmis. Oli selvää, ettei tehnyt mieli palata kotiin yhtään. Ei yhtään. Loma oli ollut täydellinen, ja kotona odotti vain normaali arki ja työt. (perus lomaltapaluu ahdistus siis. Onko teille tuttua?).




Heinäkuu
No, totta puhuen en ennättänyt hirveästi työtuoliani kuluttaa, kun jo reilun viikon päästä paluusta nakkasin rinkan selkääni ja suuntasin kuuden hengen tiimillä kohti Belgian Rock Werchter -festivaalia. Kolman kerta toden sanoo. Ja lystiä oli taas! Mutta tämän jälkeen se arki vasta yrittikin kovasti painaa päälle, ja painoikin. Miks kaiken kivan pitää aina päättyä? Kysyn kuin kymmenvuotias...
No, aloin pyöräilemään töihin Jopollani. Reilut 34 kilometriä yhteensä. Sää varauksella. Festivaaliviikonloppu Hyvinkäällä ystäväporukalla toimii aina. Kotona Keski-Suomessa tuli myös käytyä. Tavastialla rockattiin ystäväbändin Barbe-Q-Barbiesin tahtiin. Isot purjeveneet valtasivat Helsingin edustan. Morsiamia meikattiin suureen päivään. Rakastan häitä, ja on kunnia meikata morsioita, ihanaa puuhaa. Mansikoita tuli myös popsittua. Heinäkuun lopulla kuunneltiin Musea Olympiastadionin kallioilla ja pussailtiin ja juhlittiin 16 -vuotispäiväämme, tshihhh...


Elokuu
On sanana jo vähän paha, ei ole enää kesä eikä heinä, vaan elo. Mutta iloksemme aurinkoa riitti, ja muita kivoja asioita, vaikka päivät toimistolla istuessa menivätkin. Flow oli ehdoton elokuun aloitus. Tykkäsin! Meikkailtavaa tarjosi Astu Butiikkiin.fi -lanseeraus. Elokuusta huomaa muutenkin, että työtahti tihenee, kesän rentous alkaa kadota. Sanalla sanoen on kiire. Elokuu toi mukanaan uusia kivoja juttuja syksylle. Hyvää kiirettä, ja toisinaan huonoa kiirettä. Vuorokauteen kaivattaisiin lisää tunteja, jotta muun muassa Jopoilulle jäisi aikaa. Keski-Suomi kutsui jälleen ja kesän (vikat?) grillailut ja viimeiset lämpöiset auringonsäteet(?). Suomen Amerikan suurlähetystössä leipomista, sekä Foxilta alkavan Saulin paras kaveri -ohjelman lanseeraus tilaisuutta. Helsinki tarjosin kuun päätökseksi kolmipäiväiset Helsinki Fashion Weekendin. Oma elokuun päätös tapahtui tosiaan eilen illalla ystävän dinnerillä tavaten uusia valovoimaisia ja luovia persoonia, sekä puoli kahden aikaan yöllinen paluu naapurikorttelista kotiin Kallioon, jolloin ilmassa oli vielä kesäyön taikaa. Tunne oli ihana. Ei lainkaan syyskuinen. Kiitos kesä kaksituhattakolmetoista ajattelin.


Sitä että ensi kuussa on jo lokakuu on aivan liian vaikea käsittää vielä. Olen lokakuun lapsi, ja yleensä merkkejä ensilumesta on nähtävillä syntymäpäivieni aikaan. Ajatelkaa! Elellään nyt kuitenkin ensiksi tämä syyskuu :) Ja noista riveistä jäi puuttumaan moni potutus, kuten autoremontin auheuttama lovi kukkarossa, sekä moni mieltäni askarrattuva asia ja tulevaisuuden aikeet, askareet ja suunnittelu, jotka ilahduttavat ja vihastuttavat. Paljon kysymyksiä on levällään. Pari asiaa on selvää. Nyt on syyskuu. Uusi viikko on alkamassa. Paljon mielenkiintoisia kuvioita, töitä, meikkausta ja viikon päätteksi kutsuu Lontoo. Yaay!

Jos jollakulla oli vielä vinkkejä Lontooseen, niin kuulen niistä mielelläni. Kiitos jo saaduista vinkeistä, aion ne hyödyntää :) Onko teistäkin outoa, että on jo syyskuu?

2 kommenttia

  1. Tää oli aivan ihana postaus! Parasta oli se pussailu kallioilla 16-vuotispäivänä, hihii! Oikea meininki =)

    Sulla on ollut huippu kesä. Koitetaan keksiä kaikkea kivaa, että koko vuosi jatkuu yhtä kivana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihihihhh :))) Kiitos Ulla! Juuri näin, keksitään kaikkea kivaa loppu vuodeksikin! ;) ja onhan meillä jo tulossakin Namen kanssa, yay! :)

      Poista

Ihanaa, kommentti! Vastaan kommenttiisi mahdollisimman pian.