Purjehdusmatka Välimerelle

"Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden."
- Kirjoitettu blogiin kesäkuussa 2014

 



Flow 2017 kuvina

Flow tuli ja Flow meni. Se kesän päätös, kruunu kaikelle kauniille on nyt ohi. Myrskykään ei sitä kukistanut, vaan Flow oli juhlaa! Tosin, itselleni sitä juhlaa kesti vain kaksi päivää. Vaikka vuosi sitten vannoinkin, etten toistaisi enää samaa virhettä, vaan ostaisin aina kolmen päivän lipun. Löysin itseni kuitenkin sunnuntaina kärvistelemässä fomo:sta. Onneksi sen paikkasi aika hyvin herkullinen brunssi ystävien seurassa... Mutta takaisin Suvilahteen ja Flowhun, joka oli muuttanut hieman muotoaan, sillä Redi-kauppakeskus jyrää laajasti alueelle. Onneksi se sama Suvilahden taika oli kuitenkin yhä olemassa. Tosin, pelottaa jo ihan ajatella, että mitä Flowlle vuosien saatossa käy? Viime viikonloppuna siellä näytti kuitenkin tältä:




Heinäkuiset auringonsäteet ja meidän yhteinen matka

Muutama päivä sitten pakkasimme eväät ja hyppäsimme veneeseemme. Suunnaksi otimme Helsingin edustalla olevan Pihlajasaaren, joka on viime vuosina käynyt hyvinkin tutuksi. Pihliksen vierasvenesataman laituri on loistava ja sinne kantautuu mukavasti kaupungin äänet. Samalla olet kuitenkin täysin eristyksissä saarella, kallioiden ja luonnon ympäröimänä. Syy meidän tämän kertaiselle matkalle oli meidän juhlapäivä. Olemme kulkeneet yhteistä matkaa jo kaksikymmentä vuotta.




Lokakuussa Kalifornian lämpöön? Lähde mukaan lukijamatkalle!

Aiemmin keväällä vihjailtiin ja lopulta julkaistiin tieto Siveltimellä ja Stilettikorkokanta -blogien lukijamatkasta Kaliforniaan*. Unelmat on todellakin tehty toteutettaviksi ja tässä niistä yksi esimerkki! Kiinnostaisiko sinua jatkaa kesää lokakuussa Kalifornissa? Upottaa varpaat Santa Monica Beachin rantahiekkaan ja cruisailla kilometrien pituisella rantabulevardilla Venice beachillä? Kokeilla kenties surffausta tai suppailua Marina Del Rayssa? Ikuistaa itsesi legendaarisen Hollywod -kyltin kanssa ja aloittaa aamu haikkaamalla Runyon Canyonilla? Eikä tässä vielä kaikki; koko reissuhan huipentuu ikoniselle Pacific Coast Highway roadtripille San Franciscoon! Älä siis epäröi, vaan varmista paikkasi syksyn eeppisimmältä reissulta täältä.

Berliinin Tempelhofin lentokentällä

Jos on paljon historiaa nähnyt Berliinin muuri, niin on sitä myös tämä vuonna 2008 suljettu Tempelhofin lentokenttäkin. Kenttä on toiminut sulkemisen jälkeen kaupunkilaisten virkistysalueena. Mutta on puiston tulevaisuus ollut vaakalaudallakin, mutta kaupunkilaiset saivat kuitenkin pitää paikan puistonaan ja näin rakentajien nostokurjet eivät vallanneetkaan paikkaa.




Berliinin muurilla

Ostin aikoinaan ensimmäiseltä Berliinin matkalta, kymmenen vuotta sitten, palan Berliinin muuria itselleni muistoksi. Grafittinen betoninpalanen oli osa postikorttia, jossa se killui muovipallon sisällä. Jo kymmenen vuotta sitten ihastuin Berliiniin. Vietin siellä myös eeppiset kolmekymppissynttäritkin joitain vuosia sitten ystävieni kanssa. Jokin kaupungin rosoisuudessa viehättää minua. Kuvailenkin kaupunkia aina ruman kauniiksi. Ja kun nyt viidettä kertaa palasin Berliiniin, halusin viimein nähdä Berliinin muurin jämät East Side Galleryn kohdalta. Siellä kohtaa jäljelle jäänyttä muuria nimittäin sijaitsee ne ehkäpä kaikkein ikonisemmat maalaukset.



Viisi päivää Rock Werchter -festareilla Belgiassa

Kesän isoimmat bileet on nyt (valitettavasti) taputeltu ja ne oli aivan loistavat. Valitettavasti siksi, että ottaisin uusinnan heti, jos se vaan olisi mahdollista. Nämä bileet juhlittiin siis Belgian maalla, pienen Werchter nimisen kylän suurilla niityillä. Mukana bileissä olivat mm. Kings of Leon, Lorde, Imagine Dragons. Lumineers, White Lies, Future Islands, Birdy, Whitney sekä tietysti oma ikisuosikkini Foo Fighters. Viisi päivää telttailua ja festarielämää ystävien (sekä 150 000 muun kanssa) on elämää parhaimmillaan.



Juhannuksen taikaa Aurinkolahdessa

Tämän vuoden yöttömän yön juhlaa vietimme isolla ystäväporukalla Helsingin Aurinkolahdessa. Purjeet veivät meidät sinne aattona, vieläpä aika kohtalaisen hyvässä kelissä. Pahimmista sääennusteista huolimatta saatiin seuraksemme aurinkoa ja vain muutama pisara sadetta menomatkalla ja sehän kelpasi!



Juhlat veneellä

Pari viikkoa sitten perjantaina satoi ja paistoi ja taas satoi. Jännitin, että näinköhän meidän veneen nimijuhlat joudutaan perumaan kurjan kelin vuoksi. Mutta onneksi ei. Illansuussa sinitaivas alkoi pilkahdella paksujen pilvien lomasta ja venesataman laituri alkoi täyttymään muutamista kutsun saaneista ystävistä. Olimme hätäratkaisuna peittäneet veneen nimen vähemmän tyylikkäästi pöytäliinalla ja maalarinteipillä. Pitihän nimijuhlaan pientä yllätystäkin saada. Edellisenä päivänä olimme mieheni kanssa liimanneet veneen tarrat kumiveneestä käsin kirjain kirjaimelta ja viikkoa ennen olin suunnitellut logon ja lähettänyt sen painoon. Skumppa oli kylmässä ja leipomukset valmiina. Ilmassa alkoi olla suurta kesäjuhlan tuntua!





Maailman paras matkamme (tähän mennessä) - alle kolmessa minuutissa

Tasan kaksi vuotta sitten saavuimme kotiin huikeimmalta, parhaimmalta ja suurimmalta matkalta. Matkalta maailman ympäri. Sitä valtavaa kokemuksen määrää ei oikein edelleenkään voi täysin sisäistää, eikä paluuta tuollaiselta matkalta oikein vieläkään ymmärtää. Se voima ja rohkeus mikä meillä oli, kun lähdettiin toteuttamaan reissua on sellainen, mistä en halua päästää irti. Siksi haluankin vaalia reissuamme aina, koska se muistuttaa minua unelmista ja niiden määrätietoisesta toteuttamisesta. Itse reissulta palaaminen ei sitten ollutkaan helppoa ja sielua odotettiinkin palaavaksi perille hyvin hyvin pitkään...Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi tätä videota matkastamme saatiin odottaa näin pitkään. Se muhi pitkään aarrearkussa, kehittyi siellä hyvän aikaa ja nyt kun tajusin, että paluumme vuosipäivä lähestyy, istutin itseni iltaisin iMovien ääreen ja valvoin puolille öin aina editoimassa tätä. Lopputulos on juuri sen näköinen kun näillä taidoilla pystyy tekemään. Pätkiä meidän yhteisistä onnenhetkistämme, arjestamme ja elämästämme tämän planeetan eri kolkista. No, kohta näette itse!